The other side of the coin

Tällä sivustolla kerrotaan ne tosiasiat Suomen turkiselinkeinosta, jotka harvoin ylittävät uutiskynnyksen. Asioita, jotka jäävät median esiin nostamien sensaatiouutisointien varjoon. Tällä sivulla pääsevät ääneen vastuulliset kasvattajat itse, jotka valottavat tilojen todellista arkipäivää.

Juuri nyt: Eteläpohjanmaalaisille ja Pohjanmaalaisille tiloille tunkeuduttiin laittomasti – kohteena olleet turkiskasvattajat kertovat

Turkistuottajat salakuvauksesta:
”Verrattavissa kotiin murtautumiseen”

Pohjanmaa

Brittitoimittaja ja mahdollisesti muita tunkeutui äskettäin yli 12 000 eläimen turkistilalle Pohjanmaalla. Suomessa tällainen on laiton teko. Hän tuli tilalle yöaikaan valonheittimet mukanaan, kuvasi videomateriaalia sekä käytti valokuvia ottaessaan kameran salamaa.

Kasvattaja pitää tapausta erityisen loukkaavana ja huolestuttavana. Ulkopuolisen tunkeutuminen tilalle voi saada eläimet käyttäytymään normaalista poikkeavalla, luonnottomalla tavalla siitä aiheutuneen stressireaktion vuoksi. On täysin mahdollista, että toimittajan salakuvaamat muutaman eläimen vammat ja poikkeuskäytös ovat suora seuraus stressireaktiosta.

Tapahtumaan liittyy myös eläimien kesken tarttuvan minkkien virustaudin, plasmasytoosin, leviämisen riski. Kyseessä oleva tila on ollut aina vapaa taudista. Ulkopuolinen voi tuoda mukanaan toiselta tilalta tämän herkästi leviävän veritaudin, joka haittaa eläinten terveyttä. Siksi oikeilla tilavierailuilla käytetään mm. suojapukua ja kenkäpusseja. Taudin tarttumisesta voi aiheutua yrittäjälle jopa 0,5 miljoonan euron taloudelliset tappiot.

Etelä-Pohjanmaa

Eteläpohjalaiselle turkistilalle oli lokakuun alussa ilmestynyt yöllisiä tunkeilijoita. Taskulamppujen kanssa liikkunut vieraiden ihmisten joukko oli salakuvaamassa eläimiä. Tämän kaltainen tunkeutuminen tilalle on Suomessa laiton teko.

Kasvattaja kertoo menettäneensä yöunensa tapahtuman johdosta. Asia on erittäin ikävä, koska hän tietää aina hoitavansa asiat hyvin ja sitten omaa työtä moititaan. Päivittäisessä työssä huolehditaan siitä, että kaikki on kunnossa. Toki joskus joku sairaus saattaa tulla yhtäkkiä niin että sitä ei heti itse huomaa. Kun huomataan, eläin hoidetaan kuntoon.

Kasvattaja on huolissaan eläimistään, joissa tapahtuman seurauksena näkyy stressaantumista, rauhattomuutta ja häiriökäyttäytymistä.

Katso tarhaajan henkilökohtaiset tuntemukset alla olevalta videolta.

Q&A

Kysy meiltä, me vastaamme

Miksi eläinten joukossa voi olla sairaita yksilöitä?

Eläimet voivat sairastua aivan kuin ihmisetkin. Hoitoa on kuitenkin aina saatavilla. Ihmiset käyvät lääkärissä, turkiseläinten luona käy eläinlääkäri. Valokuvattu eläin saattaa olla esimerkiksi hoidossa tai lääkehoidossa, mikä ei tule esille yksittäisestä valokuvasta. Sertifioidulle turkistilalle on todennäköisesti kutsuttu jo eläinlääkäri, tai eläimen hoito on jo aloitettu. Tällä taustatiedolla tuntuu epäoikeudenmukaiselle, että sairaita eläimiä kuvataan ja kuvia levitetään turkiseläinten kasvattajien syyllistämiseksi ja alan mustamaalaamiseksi.

Miten eläimet reagoivat poikkeuksellisiin tilanteisiin?

Eläimet ovat tottuneet tuttuun hoitajaan, joka huolehtii eläimistä koko ajan. Äkilliset, yllättävät tapahtumat voivat aiheuttaa eläimille stressiä ja saada ne käyttäytymään täysin poikkeuksellisella tavalla. Näissä yhteyksissä on havaittu esimerkiksi eläimen käyneen toisen eläimen kimppuun tai vahingoittaneen itseään säikähdyksen seurauksena.

Stressitön ympäristö on eläimille tärkeä. Vierailuista tiloille on sovittava aina kasvattajan kanssa. Monet kasvattajat ottavat mielellään vastaan ennakkoon sovittuja vieraita ja kierrättävät heitä tilalla, vastaavat kysymyksiin ja kertovat työnteon arjesta.

TULE SIIS PÄIVÄLLÄ JA SOVITUSTI – ÄLÄ YÖN PIMEYDESSÄ KIUSAAMAAN ELÄIMIÄ

Miksi ulkopuolisten liikkuminen varjotaloissa on riski?

Erittäin tarttuva virustauti, plasmasytoosi, on minkkitiloilla iso riski. Ulkopuolisten mukana toisilta tarhoilta siirtyvällä immunologisesti leviävä tauti haittaa minkkien terveyttä. Suurilla tiloilla tauti aiheuttaa myös taloudellisia tappioita ja hoitotoimet ja tautiseurannan uusintatestaukset vaativat aikaa. Siksi tarhoilla ollaan erityisen tarkkoja siitä, kuka voi liikkua varjotaloissa. Kyse ei ole siitä, että siellä olisi jotakin salattavaa – vaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia halutaan varjella.

Toteutuvatko häkeissä asuvien eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet?

Kyllä, virikelelut ja makuuhyllyt ovat tiloilla arkipäivää. Minkeillä on aina pesäkopit ja myös ketuilla ison osan elinkaarestaan. Lisäksi turkiseläimillä on seuraa toisistaan, sillä ne ovat emon seurassa tai sisarusparvessa elinkaarensa. Erityisesti ketut käyttävät pesäkoppien katon lisäksi häkeissä olevia makuuhyllyjä tarkkailupaikkoinaan. Varsin pienetkin pennut pääsevät kiipeämään hyllylle käyttämällä häkin verkkoseinää ”tikapuina”. Monella minkkitilalla on käytössä niin sanottuja kiipeilyhäkkejä, joissa eläimet pääsevät liikkumaan kahden osittain päällekkäin olevan häkin välillä.

Minkkien pesäkopeissa käytettävällä kuivikkeella on puhtauden ja lämmönsäätelyn lisäksi myös tärkeä virikearvo. Jotkut minkit paneutuvat huolella pesäkoppien kuivikkeiden muokkaamiseen mieleisekseen, kun taas toiset eivät juurikaan kanna kuivikkeita ulos pesästä. Kettujen ja suomensupien häkeissä on virikkeinä purukapuloita. Erityisesti maitohampaitaan vaihtavat pennut järsivät näitä mielellään.

Miksi tiloilta löytyy kuolleita eläimiä?

Eläimiä kuolee tiloilla itsestään yhtä lailla kuin niitä kuolee luonnossa. Vaikka tilalta löytyisi 4 kuollutta eläintä, esimerkiksi videolla esitellyn Pohjanmaalla sijaitsevan tilan kokoisella yli 12 000 minkin tilalla se tarkoittaa 0,033% ja salakuvaustapauksessa kuolleisuus on hyvin pieni verrattuna yleisiin tilastoihin tuotantoeläinaloilta. Tuhatta eläintä kohden 2 kuollutta eläintä tarkastelujaksolle on yksi perusmittapuu. Eläinten kuolemaan ei tarvitse liittyä mitään erityistä. Miksi niistä uutisoidaan erikoistapauksina, on eläinten kanssa päivittäin työtä tekeville tuottajille ihmetyksen aihe.

Miksi turkiseläimiä kasvatetaan häkeissä?

Häkkikasvatukseen ja nykyisen kokoisiin häkkeihin on päädytty tutkimuksen kautta. Vaikka villit, luonnonvaraiset turkiseläimet liikkuvat paljon, on niiden liikkumiseen aina jokin erityinen syy, kuten ravinnon tai parittelukumppanin etsiminen. Nämä tarpeet täyttyvät tilalla kasvatushäkeissä. Kaikki turkiseläimet elävät hajujen maailmassa ja avoin varjotalo tarjoaa niille tilaisuuden tarkkailla ympäristön hajumaailmaa.

Miksi häkeissä on verkkopohja?

Turkiseläimien kasvatusta on kokeiltu myös maapohjaisissa häkeissä, mutta verkkopohjiin siirryttiin eläinten terveyden vuoksi. Maapohja toimii monien eri taudinaiheuttajien ja loisten elatusalustana ja likaantuu pian. Mm. minkkien virustauti plasmasytoosi säilyy maaperässä ja voi levitä sieltä vierailijoiden kengissä tilalta toiselle. Siksi tiloilla on hygieniamääräykset.

Mitä turkiseläimet syövät?

Turkiseläinten rehu koostuu pääosin kala- ja lihateollisuuden sivutuotteista sekä Itämerestä ja sisävesistä pyydetystä rehukalasta. Rehun koostumusta ja energiamäärää vaihdellaan eläinten kehitysvaiheiden ja vuodenaikojen mukaan. Pikkupennuilla on eri tarpeet kuin aikuisilla siitoseläimillä. Kylmällä säällä energiamäärää nostetaan ja helteellä lasketaan.

Hyvin hoidettu kasvatus turvaa myös turkisalan tulevaisuuden.

Hyvin hoidettu turkiseläinten kasvatus on kunnia-asia. Suomalaiset turkiseläimet voivat hyvin. Sertifioinnilla valvotaan, säännellään ja kehitetään turkisalaa. Sertifioitu turkistila täyttää määrätyt vaatimukset ja tuotanto on tarkoin dokumentoitua ja läpinäkyvää. Siksi valtaosa suomalaisista turkistuottajista on sitoutunut sertifiointiin. Se varmistaa, että eläinten terveys ja hyvinvointi on kunnossa, samoin niiden kasvatusolosuhteet.

Turkistilat auditoidaan säännöllisesti ja on tarhaajan omien etujen mukaista huolehtia tilasta parhaalla mahdollisella tavalla sertifioinnin säilyttämiseksi. Sertifioinnin menettäminen voi merkitä suuria taloudellisia tappioita, koska muun muassa suomalainen turkishuutokauppayhtiö Saga Furs Oyj myy ainoastaan sertifioitujen suomalaistilojen turkiksia. Tätä riskiä tuskin kukaan tuottaja haluaa ottaa.

Turkistilat siirtyvät usein perintönä – tuntuisi erikoiselle, että kukaan haluaisi riskeerata oman ja lastensa elinkeinon ja tulevaisuuden huolehtimalla turkiseläimistä huonosti. Valitettavasti vain poikkeustapaukset nousevat uutisaiheiksi ja suuri yleisö saa harvoin kuulla koko totuutta. Alan asiat on kokonaisuutena hoidettu erittäin hyvin.

Pohditko vielä turkiselinkeinon merkitystä?

Asioita on hyvä tarkastella monelta kannalta. Se todennäköisesti myös toi sinut tälle sivustolle. Jos turkisala edelleen mietityttää sinua, tässä muutamia asioita pohdittavaksi, kun olet poistunut sivustolta.

Turkis on ekologisesti tuotettu, kierrätettävä ja kestävä luonnonmateriaali. Tuotteet kestävät sukupolvelta toiselle ja aito turkis maatuu toisin kuin muovilähtöiset vaatteet. Toisin kuin ympäristöä kuormittava tekoturkki. Aito turkis on valinta ympäristön puolesta. Tämän ajan kertakäyttökulttuurin vastapainona ekologinen ja kestävä turkisvaate on tietoinen valinta. Se on myös tarpeellinen käyttövaate pohjoisessa ilmastossa.

Turkisala voi Suomessa hyvin. Monet tiloista ovat perheyrityksiä ja usein työ siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämän päivän nuoret turkistuottajat suhtautuvat alan tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Ala tuo elinvoimaa maaseudulle. Tilojen verotuloilla rahoitetaan kouluja, varhaiskasvatusta ja vanhustenhoitoa. Ala tarjoaa kesätöitä ja työkokemusta nuorille ja maahanmuuttajille.

Turkisala saattaa olla jopa kaikkein vihrein toimiala. Kaikki kierrätetään – mikään ei mene hukkaan. Jopa eläinten lanta käytetään hyväksi. Eläinrasvasta syntyy rikitöntä biodieseliä. Jolloin matka jatkuu – puhtaalla polttoaineella. Kalan perkuujätteistä tehdään turkiseläinten rehua ja samalla Itämeri puhdistuu rehevöittävästä fosforista. Turkiseläinten rehuihin käytetään ne kala- ja lihatuotannon sivutuotteet, joita ei käytetä ihmisravinnoksi.

Luota oikeaan tietoon ja kerro siitä muillekin.